Miten lannoittaminen onnistuu?

Tämän lauseen kuulee yllättävän usein: "Nämä ovat ihan itse kasvatettuja, mitään lannoitteita ei ole käytetty!" Ylpeästi esitetyssä lauseessa ei ole oikeastaan logiikkaa. Kaikki mikä kasvaa hyvin, tarvitsee paljon ravinteita. Halutunlaisiksi kehittyäkseen kasvit tarvitsevat vieläpä juuri oikeita ravinteita. Siksi on tärkeää, että pihan ja kasvimaan eri osat lannoitetaan käyttötarkoituksen mukaan.

Voiko lannoite mennä hukkaan?

Ei voi. Kaikilla lannoitteilla – kompostilla, lannalla tai lannoiterakeilla – on oma vaikutuksensa mullan koostumukseen. Jokainen lannoite toimii ominaisella tavallaan. Eri kasvien ravinnetarpeetkin ovat erilaiset. Kivikkopuutarhan maksaruohoilla on erilaiset tarpeet kuin perennapenkin ritarinkannuksilla tai kasvihuoneen tomaateilla.

Kaikille kasveille on yhteistä se, että ne tarvitsevat hivenaineiden, kuten kuparin ja rikin lisäksi neljää pääravinnetta. Typpi saa kasvit kasvamaan, toimii proteiinien pääainesosana ja on tärkeä lehtivihreän osa. Magnesium on sekin tärkeä lehtivihreän ainesosa. Fosfori edistää pääasiassa kukkimista, ja kalium kiinteyttää solukkoa ja kypsyttää hedelmän.

Eri kasvit tarvitsevat eri määrän ravinteita. Seuraavassa on tietoja ahmateista ja niukemmalla ravinnolla selviävistä kasveista.

Entä luomulannoitteet?

Vastaus kysymykseen, onko luomulannoite parempi kuin keinolannoite, riippuu jälleen tilanteesta. Nykyisen kasvitietämyksen mukaan kasvit eivät piittaa siitä, tuleeko typpi, fosfori, kalium jne. luomulannoitteesta vai keinolannoitteesta. Kasvit pystyvät hyödyntämään lannoitteita vain tietyssä kemiallisessa koostumuksessa juurillaan, muuten niistä ei ole hyötyä. Olipa lannoite luomua tai ei, kasvi ei käytä lannoitteita alkuperän vaan oman tarpeensa mukaan.

Luomulannoitteen etuna on, että se on yleensä lempeämpää maaperälle ja siinä eläville eliöille. Ääritilanteessa pelkkiä keinolannoitteita käyttävät voivat vähitellen pilata maan, koska keinolannoitteet eivät tuo maahan humus- ja maatumiskerrosta ötököiden iloksi.

Luomulannoitteita käytettäessä on hyvä muistaa, että säästä riippuen kestää kolmesta neljään viikkoon ennenkuin lannoite imeytyy maahan kasvien hyödynnettäväksi. Jos haluat ruokkia kasveja kesäkuussa, luomulannoitetta (esim. sarvijauhoa tai kompostia) on annettava jo toukokuussa. Mineraalilannoitteet puolustavat paikkaansa, jos haluat antaa kasveille paljon ravinteita suhteellisen nopeasti. Sekoituksiakin löytyy, nimittäin luomu- ja mineraalilannoitteiden sekoituksia, joissa luomupohjaan on lisätty mineraaleja.

Aineiden lisäämisestä puheen ollen puutarhamullassa on yleensä liikaa fosfaattia, kun taas typpi on yleensä vähissä. Siksi yhdistelmälannoitteiden käyttäminen ei aina ole järkevää. Lannoittamalla ravinnemäärä saattaa kasvaa liikaa – ja liika on aina liikaa. On parempi lannoittaa tarpeen mukaan kuin käyttää aina samaa yhdistelmää. Voit käyttää esimerkiksi typpi-kaliumkarbonaattilannoitetta typpi-fosfori-kaliumkarbonaattilannoitteen sijasta, jos maaperässä on jo tarpeeksi fosfaattia. Mistä sen sitten tietää? Muutaman vuoden välein kannattaa teettää maaperätutkimus, josta ravinnetaso selviää. Näin pysyt aina tilanteen tasalla, ja maaperätutkimuksen kustannukset säästyvät oikeanlaisella lannoituksella. Vääränlainen lannoittaminenkin maksaa. Tutkimus auttaa pitämään kasvuolosuhteet kunnossa. Liikalannoituksen välttäminen suojelee lisäksi pohjavesiä.
 

Mihin lannoitetta kannattaisi lisätä nyt? Ja ennen kaikkea, kuinka paljon lannoitetta tarvitaan?

Parveke- ja ruukkuistutuksiin voi käyttää valmiiksi ravinnepitoista kukkamultaa. Mineraalirakeet eivät huuhtoudu pois, vaikka kasveja kasteltaisiinkin usein. Laadukkaan kukkamullan ravinteet kestävä. Pitkävaikutteista lannoitetta voidaan lisätä esim. 2–3 grammaa multalitraa kohden istutusvaiheessa. Tämä peruslannoitus riittää elo-syyskuulle saakka. Viikoittain voidaan lisätä hieman lannoitetta myös kasteluveteen. Muista noudattaa lannoitevalmistajan ohjeita.

Kukkapenkin lannoittaminen suhteutetaan penkin kokoon sekä lehti- ja kukkamassaan. Esimerkiksi kivikkopuutarhaan riittää kourallinen sarvijauhoa tai vähän kompostia (noin litra neliölle). Suurille kukkiville kasveille voi antaa 50 grammaa yhdistelmälannoitetta neliötä kohden keväällä (huhti-toukokuussa). Vaihtoehtoisesti voit lisätä kompostia noin kolme litraa neliötä kohden. Vaatimattomammin kasvaville kasveille riittää 30 grammaa lannoitetta tai 1,5 litraa kompostia neliölle. Heinäkuun puolessa välissä voit antaa toisen, hieman laimeamman annoksen.

Kasvimaalla lannoitteen määrä riippuu kasvatettavista kasveista, koska vihannekset voidaan jakaa paljon ravinteita tarvitseviin (esim. kaali), keskikuluttajiin (esim. tomaatti) ja vähällä pärjääviin (esim. salaatti). Tässä muutamia täsmäsuosituksia.

Vähällä pärjäävät: Lisää 1–2 litraa kompostia neliötä kohden ja tarpeen mukaan typpeä (noin 70 grammaa sarvijauhoa neliölle) ja kaliumia (noin 35 grammaa kalium-magnesiumlannoitetta neliötä kohden).

Keskikuluttajat: Lisää 2–4 litraa kompostia neliötä kohden ja tarpeen mukaan typpeä (noin 120 grammaa sarvijauhoa neliölle) ja kaliumia (noin 70 grammaa kalium-magnesiumlannoitetta neliötä kohden).

Paljon ravinteita tarvitsevat: Lisää 4–6 litraa kompostia neliötä kohden ja tarpeen mukaan typpeä (noin 150 grammaa sarvijauhoa neliölle) ja kaliumia (noin 100 grammaa kalium-magnesiumlannoitetta neliötä kohden).

Tärkeää: Kaaleja, sipuleita ja porkkanoita ei kannata viljellä vasta lannalla lannoitettuun penkkiin. Niitä kannattaa kasvattaa vasta seuraavana vuonna, sillä tietynlainen lanta houkuttelee kärpäsiä, joiden toukat voivat pilata kasvit.

Kun lannoitetaan nurmialueita, kannattaa huomioida seuraavat seikat. Kun nurmikkoa leikataan, nurmikosta poistuu samalla ravinteita. Kilossa leikkuujätettä on noin 30 g typpeä, 20 g kaliumia ja 10 g fosforia. Ravinteet tulisi korvata, jos leikkuujäte kerätään pois. Koristenurmikko kaipaa vähemmän lannoitetta kuin nurmikot, joilla kuljetaan ja jotka joutuvat kulutukselle alttiiksi. Normaalisti nurmikkoa lannoitetaan 4–5 viikon välein pihan kuivuttua syyslannoitukseen saakka, jolla nurmikko valmistellaan talven varalle. Markkinoilla on myös pitkäkestoisia nurmikkolannoitteita ja erikoissyyslannoitteita. Jälleen kannattaa muistaa, että valmistajan antamat tiedot on hyvä lukaista lannoitepaketista. Pakkauksesta saattaa löytyä vastaus myös siihen, kannattaako käyttää yhdistelmälannoitetta vai nurmikkolannoitetta. Tarkista yhdistelmälannoitteen typen, fosforin ja kaliumin suhde. Nurmikolle ihanteellinen suhde on 10:3:3–5.

Puiden lannoittamisessa on ensin tehtävä ero lehti- ja havupuiden välille. Niiden vuotuinen kasvusykli on melko erilainen, joten niiden lannoitusajatkin poikkeavat toisistaan.

Lehtipuut kaipaavat ravinteita pääasiassa kesäkuun alku- ja keskivaiheilla ja uudelleen heinä-elokuussa toisen kasvupyrähdyksen aikana. Sen jälkeen lannoitetta ei kannata lisätä. Lannoite annostellaan lehtipuille maan sulamisen jälkeen (noin 55 % vuositarpeesta) ja keskikesällä (45 %). Hedelmäpuilla ja ruusuilla suhde on 50/50 tai 60/40.

Havukasvit lannoitetaan ensimmäisen kerran toukokuussa ja toisen kerran heinäkuun lopun ja elokuun lopun välillä, kun kävyt muodostuvat. Ravinnejakauma on tällöin 35/65.

Lannoitteen määrä riippuu myös kasvimassasta. Pienille havuille riittää 35 g yhdistelmälannoitetta neliölle vuodessa. Puiden ja pensaiden ylläpitolannoitukseen tarvitaan 50–70 g yhdistelmälannoitetta neliölle vuodessa. Hedelmäpuut, ruusut ja alppiruusut tarvitsevat 100 g kummallakin lannoituskerralla.

Muista, että lannoitteen on oltava juurten saatavilla mainittuihin aikoihin. Jos haluat käyttää luomulannoitteita, muista ottaa niiden imeytymisaika huomioon.

Huomaathan myös,

että viherhuoneissa ja sisällä majailevat kasvit ovat nekin kasvuvaiheessa. Muista lannoittaa niitäkin säännöllisesti lokakuulle saakka. Viherkasvilannoite sopii viherkasveille ja kukkiville kasveille on oma lannoitteensa. Jälkimmäisessä on lisäfosforia kukintaa varten.